ISLAMABAD – Pakistanin kukoistavan rakennusteollisuuden pölyssä ja kiireessä Shahmeer ei ole tyypillinen haittojen vähentämisen puolestapuhuja. Hän on itse itsensä työskennellyt liikemies, urheilun harrastaja ja entinen tupakoitsija, jonka missiona on hiljaisesti haastaa Pakistanin syvälle juurtunutta tupakointikulttuuria – yksi pussi kerrallaan.
Yli vuosikymmenen ajan savukkeet olivat osa Shahmeerin päivittäistä rytmiä. ”Aloitin tupakoinnin 18-vuotiaana”, hän sanoo istuessaan toimistossaan Islamabadissa. ”Se oli säännöllistä – työstressiä, kokouksia rakennustyömailla, pitkiä päiviä. Joskus poltin kokonaisen askin yhdessä päivässä.”
Mutta kymmenen vuoden kuluttua verot alkoivat näkyä. Jalkapalloa, padelia ja krikettiä pelaavana Shahmeer huomasi olevansa hengästynyt, uupunut ja yhä huolestuneempi. "Jopa lenkki salpasi hengitykseni. Tiesin, että jonkin oli muututtava."
Muutos ei ollut dramaattinen interventio. Kyse oli yksinkertaisesta ja huomaamattomasta tuotteesta: nikotiinipussista.
Shahmeerin ensimmäinen kosketus nikotiinipusseihin tapahtui ystävän kautta. ”Aluksi se tuntui oudolta – kihelmöivältä, erilaiselta”, hän muistelee. ”Mutta kätevyys oli lyömätön. Ei hajua, ei savua, ei tuijotuksia. Pystyin olemaan kokouksessa tai kotona murehtimatta kenenkään loukkaamisesta.”
Maassa, jossa tupakointi on edelleen laajalle levinnyttä – mutta sosiaalisesti tabua, erityisesti perheen parissa – tämä oli enemmän kuin elämäntapamuutos.
”Täällä Pakistanissa, varsinkaan minun kaltaisissani perheissä, tupakoinnista ei puhuta avoimesti. Äitini tiesi, että poltin, mutta emme koskaan oikein puhuneet siitä. Kun kerroin hänelle vaihtaneeni pusseihin, hän oli helpottunut.”
Hän nauraa hiljaa muistellen, kuinka hänen äitinsä ensimmäisen kerran luuli taskussaan olevaa pyöreää rasiaa purukumina. ”Kun selitin, että se on vain nikotiinia – ilman savukkeiden myrkkyjä – hän sanoi: ’Hyvä. Ainakin nyt et satuta itseäsi.’”
Shahmeer sanoo, että yli vuoden savuttomana oltuaan ero on "kuin yö ja päivä".
"Nyt, kun menen lenkille tai kuntosalille, hengästyminen ei lopu. Tunnen oloni taas vahvaksi. Tunnen oloni puhtaaksi."
Hän on yksi kasvavasta joukosta pakistanilaisia ammattilaisia, jotka vaihtavat hiljaa savukkeet pusseihin – ei vain terveydellisistä, vaan myös taloudellisista syistä.
Maassa, jossa miljoonat ihmiset elävät tiukoilla budjeteilla, tupakoinnin kustannukset ovat usein tuhoisan korkeat – ei vain terveyden, vaan myös puhtaasti rahavirran kannalta.
”Tupakka-aski maksoi minulle ennen 650 ₹ – se on noin 1 TP5–2,33 USD”, Shahmeer selittää. ”Yksi tölkki nikotiinipusseja? Vain 180 ₹ eli karkeasti 1 TP5–0,65.”
Se on huikeat 500 rupian (noin $1.80 USD) päivittäinen ero – ja se kertyy nopeasti. Yhdessä kuukaudessa pusseihin vaihtaminen voi säästää lähes 15 000 ₹ eli yli $50 USD – merkittävä summa Pakistanissa, jossa keskimääräiset kuukausitulot vaihtelevat noin $300–$400 USD:n välillä.
”Ja pussi kestää pidempään”, hän lisää. ”Tupakka-aski kuluisi loppuun päivässä. Pussi voi kestää kaksi tai enemmän.”
Pienen yrityksen omistajana Shahmeer on vienyt muodonmuutoksensa pidemmälle – hän on ottanut käyttöön pusseja rakennustyömaidensa työntekijöille.
"Minulla on sähköasentajia, maalareita, putkimiehiä – useimmat heistä tienaavat päiväpalkkaa. Heillä ei ole varaa premium-savukkeisiin, joten he polttavat todella halpoja – niitä ilman suodatinta, todella rajuja."
Nuo halvat savukkeet ovat enemmän kuin terveysriski – ne ovat kulu, johon monilla ei ole varaa. Niinpä Shahmeer alkoi jakaa omaa pussivarastoaan ja kouluttaa työntekijöitään niiden käytössä.
”Sanoin heille: nikotiinipussin kanssa voi työskennellä ja silti saada nikotiinin. Savukkeen kanssa on kuitenkin pidettävä tauko. Se on huono asia tuottavuudelle ja vielä pahempaa keuhkoille.”
Jotkut työntekijät olivat aluksi epäileviä. Mutta nähtyään hyödyt – taloudelliset ja fyysiset – he tekivät vaihdon.
Shahmeerin tarina ei ole yksittäistapaus. Se on kurkistus ruohonjuuritason muutokseen, jota tapahtuu eri puolilla globaalia etelää, jossa kohtuuhintaisuus ja turvallisempien vaihtoehtojen saatavuus voisivat vähentää tupakoinnin määrää radikaalisti – jos niitä vain tuettaisiin.
”Hallitus ei painosta tähän”, hän toteaa. ”Ihmiset eivät tiedä pusseista. Jos useammat ihmiset ymmärtäisivät terveyshyödyt ja taloudelliset säästöt – sillä voisi todella olla merkitystä.”
Pakistanissa, jossa tupakkaan liittyvät sairaudet maksavat taloudelle miljardeja vuosittain ja jossa nuoret aikuiset usein alkavat tupakoida yliopistossa tai nuorena aikuisena, haittojen vähentäminen ei ole vain henkilökohtainen valinta – se on kansanterveydellinen mahdollisuus.
Ja hiljaa, ilman mainostaulua tai lehdistötiedotetta, Shahmeer auttaa muita tekemään samoin.
”Jos joku minun kaltaiseni voi kertoa tämän tarinan perheelleen, selittää sen työntekijöille ja jakaa sen – ehkä useammat ihmiset kuuntelevat”, hän sanoo.
Ja kenties vaikuttavinta kaikesta on se, että hänen äitinsä – joka aiemmin vastusti ehdottomasti hänen tupakointiaan – suosittelee nyt pusseja muille vanhemmille.
”Hän sanoi ystävälleen: ’Poikasi polttaa? Mikset kerro hänelle näistä?’, poika sanoo hymyillen. ”Näin asiat muuttuvat. Yksi ihminen, yksi keskustelu kerrallaan.”
Maassa, jossa kulttuuriset odotukset, taloudelliset rajoitukset ja kansanterveyskasvatuksen puute kohtaavat, Shahmeerin tarina on vaikuttava esimerkkitapaus.
Nikotiinipussit eivät ehkä ole ihmelääke – mutta tavallisten ihmisten, kuten hänen, käsissä (tai taskuissa) ne ovat muutoksen välineitä.
”En halua muiden käyttävän kymmenen vuotta terveytensä vahingoittamiseen, kuten minä tein”, hän sanoo. ”Jos voin auttaa edes yhtä ihmistä vaihtamaan elämäntapaa, se riittää minulle.”
Pakistan saattaa olla kaukana maailmanlaajuisesta valokeilasta haittojen vähentämistä koskevassa keskustelussa – mutta Shahmeerin kaltaisten äänien ansiosta se ei ole paljon jäljessä terveellisemmän tulevaisuuden rakentamisessa – tiili tiileltä ja pussi pussilta.
Lue lisää tositarinoita haittojen vähentämisen etulinjasta osoitteessa ConsideratePouchers.org
FI 
EN 
UK 
FR 
DE 
SV 
UZ 
ES